Tiistain suklaamuffinsit

Olen jo jonkun aikaa taistellut vastaan halua leipoa jotain pitkästä aikaa. Noh eilen sitten viimein ratkesin ja lampsin ratsastuksen jälkeen sittarille ostamaan muutamia puuttuvia tarvikkeita. Tarkoituksena oli leipoa muffinseja, ohjeen suklaamuffinseihin löysin taas kinuskikissan ( http://www.kinuskikissa.fi ) sivuilta. Muffinsitaikinan ohje oli ihan perus suklaamuffinssien ohje, johon vain lisättiin sitten rouhittua suklaata, tai olisi pitänyt lisätä... Tässä nääs kävi niin, että muffinsitaikinan mausta lumoontuneena annostelin taikinan muffinsivuokiin ja laitoin ne uuniin, jonka jälkeen silmäni osuivat pöydällä lepäävään suklaalevyyn ja mietiskelin mihis tätä tarvitaankaam. Pieni pakokauhun hetki ja äkkiä muffinsit ulos uunista. Enää suklaata ei saanut rouhittua taikinan sekaan joten päätin upottaa yhdet palat suklaata jokaiseen muffinsiin.

Muffinsit olivat hetken uunissa, jonka jälkeen jätin ne pöydälle hetkeksi jäähtymään, jotta voisin pursottaa kuorrutuksen niiden päälle ilman, että se sulaa. Ohjeessa kuorrutukseen tuli vaahdotettua vispikermaa ja maapähkinävoita, makean ystävänä ajattelin, että kokeilisin maapähkinävoin sijaan Nutellaa, eli maapähkinäsuklaalevitettä. Jokin kuitenkin meni vikaan, en sitten tiedä oliko se liian pitkään lämpimässä ollut kerma vai mitä, mutta vatkattuani kerman sekoitin Nutellaa sen joukkoon jolloin seoksen koostumus muuttui radikaalisti, vaahdosta irtosi nestettä ja seos näytti todella epämääräiseltä. Ei sitä todellakaan voinut mihinkään pursottaa joten harmistuneena kaadoin koko epäonnistuneen kuorrutteen vaan lavuaariin.

Harmitti ihan vietävästi, ettei kuorrutus onnistunut. Olisin nimittäin halunnut harjoitella kauniin kuorrutuksen pursottamista niin että voisin joskus tehdä kauniita leivoksia myös tarjolle.. Muffinsien idea kuoli kuorrutteen myötä, mutta päätin kuitenkin koristella niitä hieman ripottelemalla tomusokeria päälle siivilän läpi. Loppujen lopuksi sain aikaan ihan hyviä muffinseja. Vähän meinaa vaan ottaa ylpeyden päälle tää haparointi leipomisessa, sillä olen aina pitänyt itseäni hyvänä leipurina.. Ei auta kun kokeilla toiste toivottavasti paremmalla menestyksellä!

Roniponin toiset kilpailut

Mä niin yritän kirjoitella tänne useammin, mutta kun nyt ei vaan yksinkertaisesti tapahdu mitään mistä kirjoittaisin.. Arkenikin on niin tylsää ettei siitä kannata sepostaa!

Tänään kävin kuitenkin Suonenjoella kilpailemassa hevosellani. Roni oli tosi super hienosti! Käyttäytyi paremmin kun monet vanhemmat hevoset :) Ei siitä vaan uskoisi, että se on vasta 4-vuotias.. Starttasimme yhden luokan, jonka korkeus oli 70cm. Pikkuesteitä, mutta muutama haastava linja meille! Kaikesta huolimatta Roni suoriutui radasta virheittä. Ei se ehkä kauneinta katsottavaa ollut, mutta tärkeintä on, että hevonen teki mitä pyysin ja vielä super hyvin!! Ei noin pieneltä pojalta voi vielä enempää vaatia. Tästä on hyvä fiilis jatkaa taas eteenpäin, eli seuraavia meille sopivia estekilpailuja odotellessa. Kaikki puhtaan radan ratsastaneet saivat tsemppipalkinnoksi ruskeat ruusukkeet, Roni sai siis elämänsä ihka ensimmäisen palkinnon! Hauskaa miten näinkin pieni asia pistää hymyn huulille :)

Seuraavaksi olisi tarkoitus grillata vähän ribbsejä ja dippailla vihanneksia, namm. Sitten pienen ruokalevon jälkeen rullikset jalkaan jos sää sallii ja rullaillen ystävä pariskuntani luo Saaristokaupunkiin, jossa Rosa on kuulemma leipaissut amerikkalaista juustokakkua.. Ihanaa! Pitää laittaa tarkempi analyysi kakusta kuvineen sitten jälkeenpäin mikäli Rosa suoriutuu mallikkaasti ja kakku onnistuu. Juustokakut on niin mun lempparia, kuten kaikki muutkin leivonnaiset, ja varsinkin tää aito ja alkuperäinen uunissa paistettava herkku, joka sulaa suussa! Kuola poskella täällä nyt sitten kirjoittelen.. Kesäkuntoa etsiessä..

Huomenna minulla ja ystävilläni on perinteiset kesä olympialaiset, jossa naiset ja miehet mittelevät Hiltulanlahden herruudesta! Naiset on tietysti voittaneet kaksi kertaa peräkkäin, mikä ei todellakaan ole mikään yllätys. Näinpä kovilla odotuksilla huomista kohti! Me siis kisaillaan eri lajeissa, viime vuosina on ollut mm suunnistusta, mölkkyä, nuotion tekoa luonnon antimista, lipunryöstöä ja kaikkea muuta. Molemmilla joukkueilla on myös kisavaatetus, joka pidetään salassa vastustajilta kisojen alkuun asti! Myöhemmin siis tiedossa kuvaa tämän vuotisista asuista, millä pojat ovat uhonneet meidät vihdoin voittavansa. Meillä on aina ollut paljon hienommat asut, joten mielenkiinnolla odotan mitä sieltä nyt sitten mukamas tulee.. Lisäilen tähän vielä kuvat tyttöjen edellisistä kisa-asuista, peukut pystyyn meidän kolmannen voiton puolesta!!

Huhujen mukaan Kuopiossa on nyt KUUMA. Mun toimistossa on kivan viilee 21 astetta, eikä nää kalkkunankoivet pääse ottamaan väriä pintaan taaskaan.. Mutta onneks mun 2-viikkoisen loman aikana toukokuun lopulta kesäkuun alkuun oli myös ihanat kelit ja sain sillon nauttia auringosta, josta tosin ei enää ole muuta jäljellä kun sadat pisamat naamassani.. En ymmärrä mikä siinä on kun auringosta hankittu rusketus karisee parissa päivässä, mutta näistä pisamista pääsen edes osaksi eroon joskus marraskuussa. Not fair.

Onneksi mulla on ollut aina iltaisin aikaa nauttia kesästä! Eilen kävin ystäväni kanssa pehmiksellä wanhan sataman takana, ja kyllä vaan oli polttavan kuuma vielä kello 18 jälkeenkin. Mutta ihanaa! Toivottavasti nää hyvät kelit jatkuu ainakin viikonlopun yli sillä lauantaina olisi tarkoitus lähteä juhlimaan ensin vanhempien ja sitten kavereiden kanssa Kuopio Wine Festivaaleille, eli viinijuhlille! Tuskin maltan odottaa. Joukossa on myös pari etelän asustelijaa, jotka tulevat taas pitkästä aikaa käymään kotikonnuillaan, ja joita en ole nähnyt aikoihin. Hieman tosin pelottaa jo sunnuntai valmiiksi.. On nimittäin semmonen kööri kasassa, että lauantaina tulee menemään lujaa ja pitkään. Apua!!

Eräs ihana asiakas toi meille omalta mansikkamaaltaan poimittuja mansikoita, nam! Sainkin kun sainkin palan kesää tänne neljän seinän sisälle :) Nyt pitänee palata töiden ääreen, aurinkoista kesäpäivää!

I'm alive

Elossa ollaan, vaikka tää blogi on näyttänyt kuolleelta jo monta kuukautta.. Pääsykokeisiin luku vähän verotti mun bloggaus intoa, mutta nytkun nekin on ohi niin ei ole jäljellä tekosyitä tälle laiskuudelle! Nyt aion tosissaan yrittää
päivitellä tänne jotain yhtä mielenkiintoista kun aina ennenkin - eli luultavasti kaikkea sekavaa yhdessä postauksessa :D koittakaapa siis pärjäillä.

Mitä elämääni kuuluu? Tällä hetkellä teen töitä aina maanantaista torstaihin klo 8-16 ja se verottaa aina osansa, tuntuu ettei jaksa tai saa aikaseksi tehtyä mitään järkevää arki-iltaisin.. Onneksi sentään mulla on kolmen päivän viikonloput, jotka on tähän asti ainakin ollut touhua täynnä ja olen vihdoin kerinnyt nähdä kavereitakin!

Huhtikuun lopulla rakas hevoseni lähti eläkkeelle mammahommiin Hauholle KS-tallille, nyt pidänkin peukkuja, että se saadaan tiineeksi ja pääsisin ensi kesänä ihailemaan sen varsaa :') Jalat ei näyttäneet enää kestävän mitään treeniä, joten jouduin tekemään vaikean päätöksen ja luopumaan Gubustani. Alkuun olin surullinen, mutta tilalle tuli uusi ja valloittava 4-vuotias ruuna Quiberon KS eli tutummin Roni! Ronin kanssa onkin riittänyt puuhaa sillä 4-vuotias hevonen on vasta koulutuksensa alkuvaiheessa. Viime viikonloppuna hypättiin ensimmäiset kisat jotka menivät super hyvin! Kyllä tästä vielä mulle aivan huippu kisatykki kehkeytyy :)

Loppuun lisään sekalaisia kuvia kesältä, jospa ensi postaukseen keksisin jotain järkevää sepostettavaakin!

Uutta puhtia keväästä

Jaha.. Se on näköjään taas melkein viikko vierähtänyt viime postauksestani.. Nyt yritän kyllä vähän skarpata tän postaustahtini kanssa. Tottahan on, että ei tässä nyt taaskaan ole tämän taviksen arjessa tapahtunut mitään kovinkaan kummallista. Arkipäivät vierähtää yliopiston lukusalissa istuen ja tallilla käyden. Sitten väliin pitäs aina keritä myös töitäkin tekemään. Jokohan tää kevät olis kohta ohi niin pääsisin vaan lomailemaan.. Pitää nyt kuitenkin painaa täysillä, jotta tietää antaneensa kaikkensa pääsykokeiden eteen. Sitten voi hyvällä omallatunnolla nautiskella siideriä terdeillä! Ahh. Tuskin maltan odottaa!!

Mä oon nyt viime aikoina koittanu skarpata niin urheilun, kun terveellisten ruokien suhteen. Toki tähän mun "dieettiin" on mahtunut myös vähän herkutteluja, joita olen säännöstellyt niin, että niitä saa syödä vain viikonloppuisin. Tässä olenkin hyvin onnistunut, sillä kun kotona ei ole mitään herkkuja, ei tule niitä ostettuakaan. Ja tässä taloudessahan keksit ynnämuut herkut ei kovin kauaa vanhene.. Tänään juuri mietin, että ostaisin vaahtokarkkeja koristeeksi keittiöön johonkin söpöön lasipurnukkaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen ettei nekään varmaan kovin kauaa siellä säilyisi, sillä kyllä ne vaahtokarkitkin menee paremman puutteessa! Viime perjantaina kokeilin muuten taas leipoa niitä macaronseja, tällä kertaa hieman paremmalla menestyksellä. Ei ne vieläkään täydellisiä ole, mutta ainakin ollaan oikeeseen suuntaan menossa! Ja oli muuten hyviä, namnam. Ens kerralla teen kyllä jotain ihanan värisiä. Nyt ei Valintatalosta kuitenkaan löytynyt minkäänlaista elintarvikeväriä, joten piti tyytyä ruskeisiin.

 

Mites tää juttu nyt karkas taas näihin herkkuihin vaikka aloitin kirjoittamaan terveellisistä ruuista ja urheilusta..Yleensä arkipäivisin syön siis lämpimän lounaan koululla. Siellä on tarjolla monia vaihtoehtoja, joista yleensä valitsen sen mistä satun tykkäämään. Koulumme lämpimät keitot ovat yleensä niitä kaikista maukkaimpia, niin päädynkin yleensä sellaiseen. Lisukkeeksi sitten salaattia ja 1 viipale leipää, sen olen itselleni sallinut sillä kotona en leipää syö ollenkaan. Aamupalalla syön poikkeuksetta kaurapuuroa, se vaan on niin hyvää ja täyttävää, ei myöskään turvota vatsaani samoin kuten monet leivät.Illalla syön monesti jotain lihaa, kalaa tai kanaa, ja lisukkeena salaattia. Harvemmin keitän lisukkeeksi pastaa tai riisiä, en tykkää niistä niin pelkästään ilman mitään kastiketta, joten suurempi annos salaattia höystettynä salaattijuustolla on mielestäni paljon maukkaampi vaihtoehto. Esimerkiksi eilen söin illalliseksi lehtipihviä ja salaattia. Pihvi ei kuvassa näytä kovin houkuttelevalta, mutta hyvää se oli silti ;)

 

 

 

 

Mielestäni on tärkeää, että syö terveellisesti ja hyvin, mutta nimenomaan niin, että syö riittävästi. Pitää myös osata antaa itselleen niitä herkutteluhetkiä, itse en ainakaan ilman niitä varmaan pärjäisi, enkä näe syytä miksi pitäisikään :) Tänäänkin olen menossa vielä myöhemmin Huviretkeen syömään, mutta en ajattele, että se olisi mitenkään kiellettyä. Minulle tärkeintä on se, että viihdyn itse omassa kropassani. Tavoitteenani olisikin kiinteytyä hieman, ja sen tiimoilta olen ruvennut lisämään liikuntaa. Käyn kuntosalilla 2x viikkoon ja olen myös ruvennut käymään juoksulenkeillä pitkän tauon jälkeen, juoksen noin 30-50min kerrallaan päivästä riippuen. Nyt tietysti juoksukin kulkee joka kerta paremmin kun kunto kasvaa, ja se jos mikä on ihana huomata! Ratsastan myös yleensä melkein päivittäin, mutta noin kahdesti viikkoon niin, että tulee kunnolla kuuma. Kävelyllä käyn aina silloin tällöin, tänäänkin kävin äidin ja koirien kanssa n. 45min lenkillä, tosin tahti ei ollut poikakoirien merkkailutarpeen ansiosta kovin päätä huimaavaa. Sitten kävin myös vielä 30min kävelyllä hevoseni kanssa, mikä muuten herätti hieman hilpeyttä vastaantulevien koiranulkoiluttajien keskuudessa Sorsasalossa, minun talutettavani kun oli hieman suurempaa kokoluokkaa.. Niinä iltoina, kun minulla ei ole muuta ohjelmaa, teen myös pienimuotoista kuntopiiriä kotona, johon kuuluu lähinnä kädet, vatsat ja pakarat. Näillä pärjää jo aika pitkälle ;)

 

 

 

 

 

Rakastan urheilua ja sitä fiilistä minkä saa, kun on tehnyt jotain mikä nostaa hien pintaan. Kuten ylempänä sanoin, yritän nyt liikkua enemmän ja katsoa mitä syön, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ottaisin tätä turhan vakavasti. Olen kuitenkin jo omasta mielestäni ylittänyt itseni useaan otteeseen, eilenkin perjantaina (!!!) olin vielä vaille 9 kuntosalilla rääkkäämässä itseäni. Tämä jos joku on mielestäni erittäin hieno saavutus minulta. Sillä aika monta vuotta on taas mennyt niin, että ainut suhde urheiluun on tullut ratsastuksen kautta. Tästä ei siis voi olla suunta muualle kuin ylöspäin! Tänä keväänä menee kuitenkin ihan tarpeeksi energiaa noihin pääsykokeisiin, niin pakkohan sitä on siitä itsensä välillä palkita jollain. Ja jos se nyt sattuu olemaan lauantai-illan karkkipussi tai pala kakkua Houkutuksessa, en usko, että tavoittelemani kesäkunto siihen kaatuu ;)

 

Rooroon synttärit

Taas on näköjään venähtänyt tovi viime postauksesta.. Mä meinaan aina unohtaa, että mun piti kirjottaa tänne jotain elämääkin tärkeämpää! Lauantaina vietettiin siis yhden ystäväni syntymäpäiviä. Viralliset synttärit on vasta ensi viikonloppuna, mutta tää lauantai sopi paremmin sankarille. Ystäväni sisko järkkäsi hänelle uskomattoman ihanat yllätysynttärit joihin kuului pulikointia ja saunomista Scandicille hotellin allasosastolla. Tänne oli tilattu myös mojitoja ja kuplivaa, eli voitte vaan kuvitella, että kuivin suin ei tarvinnut olla missään vaiheessa. Tämän jälkeen siirryimme meille varattuun hotellihuoneeseen laittautumaan. Siinä oli 9 tyttöä meikkaamassa ja kähertämässä tukkaa 2 hengen pienehkössä hotellihuoneessa.. Kuulostaa katastrofilta mutta suureksi yllätyksekseni selvisimme tästä kunnialla! Huoneeseen oli varattu juustoja, kinkkuja, pähkinöitä, skumppaa ja muuta pientä naposteltavaa. Ihan sydäntä riisti miten paljon ruokaa jäi syömättä, sillä meille tuli kiire keritä Mustaan Lampaaseen, jossa meille oli pöytä varattuna klo 19 alkaen. Paikan päällä ilmeni, että meille oli onneksi varattu oma kabinetti.. Oli sen verran äänekästä porukkaa, että kanssasyöjät tuskin olisivat meistä riemastuneet. Kaikki olivat pukeutuneet hienosti pikkumustiin ja muutenkin laittautuneet ihan vimpan päälle! On mulla kyllä kauniita ystäviä :) Koko asustani en tajunnut ottaa kuvaa, mutta pukeuduin mustaan minimekkoon, pinkkiin kaulakoruun, mustiin sukkiksiin, mustiin kiilakorkonilkkureihin ja laukkuna oli äidiltä lainattu pieni Louis Vuittonin monogrammikuvioinen laukku, joka on muuten super ihana! Meille oli tilattu jo etukäteen viiden ruokalajin menut, ja osa oli tilannut myös viinipaketin, mikä sisälsi sopivan viinin jokaiselle ruokalajille. Itse kuitenkin tyydyin tilaamaan lasin chardonnayta ja port viiniä jälkkärin seuraksi. Kaverini sisko tarjosi ennen alkuruokaa kaikille haluaville shotit jääkylmää kossua.. Namnam! Herkullisen illallisen jälkeen jatkoimme King's Crownin kautta Ilonaan, minne meille oli varattu VIP-tila, missä oli karaokevehkeet ja taas yllättäen skumppaa ja tequilaa. Sen jälkeen loppuilta taitaakin olla itse kullekin jonkin sortin mysteeri.. Oli aivan huippu ilta ja seura oli mitä parhainta! Yökerhot aina hajoittaa porukan mikä on mun mielestä aina jälkeenpäin ajateltuna todella sääli.. Mielummin istuskelisinkin jossain King's Crownin tyylisessä paikassa missä voi nauttia ystävien seurasta ja hyvästä juomasta! Suuri kiitos ystäväni siskolle, joka oli nähnyt hirveän vaivan järjestäessään ohjelmaa yhteensä 11 naiselle <3 Sitä odotellessa, että joku järjestää minullekin tälläisiä synttäreitä... ;) Loppuun tulee kaikki kuvat peräkkäin kun en puhelimella osaa niitä kivasti tekstin sekaan sijoittella, teen sen sitten joskus koneella! Kaikista ruokalajeista ei ole kuvia koska joku taisi olla sen verran innoissaan, että rupesi syömään ennenkuin muisti, että piti myös kuvata annokset.. Oheen kuitenkin liitetty kuva menusta. Oli kyllä parasta ruokaa aikoihin. Suosittelen!

Pitkää päivää

Oon nyt niin väsyny, että nukahan varmaan heti kun ummistan silmäni.. Puoli 9 lähdin aamulla kotoa yliopistolle, sieltä töiden kautta tallille ja nyt rättiväsyneenä vaille 10 kotiin. Nää on aika peruspäiviä mulle kun oon ton hevosharrastuksen valinnu lajikseni, mutta kyllä aina vetää yhtä hiljaseks. Onneksi minulla on maailman ihanin äiti, joka teki pyynnöstäni pannaria iltapalaksi!! Tai pyysin jotain hyvää ja kuinka ollakkaan tallilta tultuani nuuskuttelin eteisessä tätä ihanaa tuttua tuoksua. Kyllä oli iloista tyttöä siinä vaiheessa! Mulle oli jätetty 3 palaa ja kauhistuneena totesin, että kyllä yksi olis riittänyt ihan hyvin. Noh 5 minuuttia ja yhtään palaa ei ollu jäljellä.. You know me. Mikään herkku ei tässä taloudessa kauaa vanhene. Ja selvennykseksi vielä sen verran, että asun kyllä ihan omillani, mutta lainaan vanhempieni autoa päivittäin niin"joudun" kyläilemään heidän luonaan usein :) mikäs sen mukavampaa kun pälättää päivän tapahtumista perheen kanssa, täällä kämpillä kun on aina niin hiljaista yksikseen. Mutta nyt tämä neiti laittaa Rihannan 'Stay':n soimaan ja rupee untenmaille! Loppuun vielä kuvia tämänpäiväisestä lookistani, joka on taas tietysti mahdollisimman mukava;) Tosin sen verran aamulla näin vaivaa (noin minuutin verran), että sipaisin tukan nutturalle. Yleensä se kun on vaan auki tai tiukalla ponnarilla takaraivolla.

Viimeistä viedään

Vitsi mikä fiilis!! Sain just lähetettyä viimeisenkin mikrobiologian harjoitustöiden työselostuksen työstä "Bakteerien erilleen viljely". Ja kyllä, tämä kuulostaa minusta ihan yhtä kuivalle aiheelle kun varmaan teistäkin.. Itse laboratoriotyöt on mielenliintoisia kun pääsemme tutkimaan bakteereita ja tekemään viljelyitä kun mikrobiologit konsanaan, mutta työselostukset on jotain aivan järkyttävää.. Niistä tulee n. 5-10 sivun mittaisia yksityiskohtaisia selostuksia siitä, mitä tehdään ja miten tehdään ja mitä tästä voidaan päätellä. Noh anyway, sain juuri viimeisen lähetettyä ohjaajalleni ja helpotus on suuri. Nyt voin tästä lähtien keskittyä (tai yhden tenttiin luvun jälkeen..) vain ja ainoastaan pääsykokeiden kannalta tärkeisiin aineisiin. Tästäpä jatkankin päivääni laskien fysiikkaa ja mutustellen Fazerin Marianne suklaata. Taustalla soi Disco Ensemble ja Rihanna, oh joy!! :)

Vauhdikas viikonloppu

Huhhuh.. Tältä viikonlopulta ei oo kyllä tekemistä puuttunu. Siis ihan kokoajan oon ollu jossain menossa ja ihanaa vihdoin vaan istua kotona sohvan äärellä ja oottaa, että äiti ja isi tuo mulle tänne tuliassuklaata! Voi namm. Eilen kokeilen jotain mitä en oo koskaan aiemmin tehnyt, nimittäin leipoa macaron leivoksia. Ne on mun mielestä niin söpöjä, että mun oli ihan pakko kokeilla miten niissä onnistuisin.. Mausta en oo aiemmin ihan hirveesti piitannu, mutta kinuskikissan sivuilta (http://www.kinuskikissa.fi , on muuten mielettömän ihana sivu!) löysin ohjeen missä täyte tehtiin sulatetusta suklaasta ja ranskankermasta niin arvelin, että se vois olla huippuhyvä yhdistelmä, ja niinhän se olikin:) Jokin noissa mun leipomuksissa kuitenkin meni vikaan ja pahasti... Tai siis hyviähän ne oli, mutta macaronien koostumus oli ihan jotain muuta kun kuvissa. Se mantelijauhe jotenkin sai sen taikinan tosi kokkareiseks ja kuivaks, ja arvelinkin, että tän ei pitäs näyttää ihan tältä.. Eli lopputuloksen oli hieman "rouhean" näköiset macaronit, mutta mulle ja kaverille ne ainakin uppos kun väärä raha;) Aion nyt seuraavaksi selvittää, miten näistä sais hieman siloisempia, ja ottaa härkää sarvista uudemman kerran ja tekaista näitä söpön pinkkeinä!

 

Perjantaina käväsin jopa ihan Kuopion yössäkin, tosin vaan istuskelemassa Maljassa ja siitä lähdinkin sitten sivistyneesti 2 aikoja kotiin nukkumaan, mistä olinkin hyvin iloinen sitten seuraavana aamuna. Oli kuitenkin tosi huippua nähdä kavereita pitkästä aikaa ja päästä tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Näitä iltoja pitää saada lisää! En tosiaan ole mikään hirmuinen muotitieteilijä, ja pukeutumiseni onkin yleensä melko fiilispohjaista, mutta ajattelinpa kuitenkin tänne ottaa välillä myös näitä asukuvia. Onpahan edes jotain päivitettävää;) Otan näitä kuvia tosiaan aina lähinnä iphonella, kun mulla on sitten vaan tavallinen digikamera jota en jaksa ikinä käyttää enkä tällä hetkellä ole edes varma missä se laturi siihen on.. Eli kuvien laatu ei aina ehkä parhain jos ottaa kuvia illalla, kun ei ole päivänvaloa taustalla, mutta koittakaa pärjätä! Alla olevan kuvan vaaleansinisen paidan ostin bikbokista, ja olen ihan hullaantunut siihen. Ihana väri, sopii mulle itseasiassa tosi hyvin enkä omista mitään muuta vaaleansinistä kun tämän.

 

 

Tänään sitten oli vuorossa kouluratsastuskisat Suonenjoella. En oikein tiedä, että mikä hulluus minuun meni kun päätin sinne mennä ilmottautumaan.. Gubu on nyt kuitenkin ollu ihan super hyvä niin ajattelin, että ei siellä nyt huonommin voi mennä kun mitä tähän mennessä on mennyt. Aamulla sitten laittauduinkin valmiiksi täyteen kisavarustukseen, kaverini letitti Gubun harjan ja puunasimme senkin kisakuntoon. Kaverini lähti samoihin kisoihin yhdellä toisella tallin hevosella, ja minä olin meille ensimmäistä kertaa kuskina nyt kun olen sen pikku-e kortinkin hankkinut minkä siihen tarvitsee.. Oli muuten melkonen seikkailu se kortin hankinta nyt syksyllä, mutta eipä siitä sen enempää. Noh 12 aikoja oltiin sitten lastaamassa hevosia traikkuun, Kira ensin ja sitten tuotiin Gubu. Vaan kuinka ollakkaan vanha tamma päätti sitten kehittää jonkun näkösen kiimakohtauksen Gubusta, joka siis edustaa samaa sukupuolta. Ei siitä sitten tullu mitään kun se rupes riehumaan siellä kopissa. Piti äkkiä vaan saada Gubu sitten ulos sieltä, ettei se vaan vahingossa satuta sitä mitenkään. Jouduttiin sitten tekemään semmonen ratkaisu, että toinen hevonen on jätettävä kotiin.. Minä sitten luovuin omastani ja jouduin perumaan koko kisat. Harmittava juttu, mutta eipä sitä näiden elukoiden kanssa voi ikinä tietää mitä tulee. Muilla ei kuitenkaan ollut korttia niin lähdin sitten kuitenkin kuskiksi mukaan, ja hyvä reissuhan se oli, sillä meidän talliin tuli helppo A-luokasta 1. ja 2. sija :) Hyvä tytöt! Gubsu raukka olis ollu niin innoissaan lähössä reissuun, mutta jospa sitten maaliskuun alussa uusi yritys jonkun rauhallisemman seuralaisen kanssa. Kerkesinpähän napsasta kuitenkin kuvan itsestäni kisoihin valmistautuessani.. Ei voi kukaan väittää, ettenkö olisi ainakin oikeasti yrittänyt sinne kisoihin päästä kun kamppeetkin oli vimpan päälle laitettu!!

 

 

Voisin ehkä opetella kirjoittamaan tänne vähän useammin niin ei olis aina niin paljoa kerrottavaa kerralla.. Mutta minkäs teet jos on paljon asiaa ja vähän aikaa! Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ollut ihan hirveen pitkäveteisen sekavaa tekstiä. Taustalla näkyykin vähän mun kämppää, jonka sisustus alkaa pikkuhiljaa olla semmoisella tasolla kun sen haluaisin olevan.. Olen kyllä niin onnellinen, että oon pässyt asumaan näinkin kivaan ja rempattuun asuntoon. Ehkäpä joku päivä laitan sitten enemmänkin kuvia mun kodista! :)

 

 

 

 



Mitä muut edellä, sitä minä perästä!

Huh! Nyt vihdoin mäkin ajattelin, että on mun vuoro laittaa blogi pystyyn. Onhan tää bloggerin käyttö mulle vielä aika sekavaa, mutta eiköhän tää tästä lähe rullaamaan kunhan vähän harjoittelen.. Ajattelin nyt näin ensimmäisessä postauksessani (jeee!!) kertoa vähän itsestäni ja siitä mitä voitte odottaa blogini sisällön olevan.

Eli tosiaan olen 21-vuotias nuori nainen (tai tyttö..) Kuopiosta ja tällä hetkellä opiskelen Itä-Suomen yliopistossa ympäristötieteitä. Aloitin opiskeluni viime syksynä, mutta tuskin jatkan tätä lukuvuotta pidempään. Ei nää ympän opinnot mua niin hirveesti kiinnosta ja suurin tavoitteenihan onkin päästä opiskelemaan Hammaslääketieteelliseen tänne Kuopioon. Olen nyt hakenut jo kaksi kertaa aiemmin, ekalla kerralla suoraan lukiosta, ja olettaenkin kirjoitusten jälkeen en jaksanut ihan täysillä sitä lukuhommaa viedä loppuun vaan siitä tuli enemmänkin semmoinen kokeiluluontoinen juttu. Nyt sitten vuosi sitten hain ihan tosissani ja omasta mielestäni teinkin paljon pääsykokeiden eteen - en kuitenkaan tarpeeksi. Vahingosta viisastuneena olen päättänyt päntätä tämän kevään niin kovaa, että saan haluamani opiskelupaikan. Eli aika kuivaa postailua voi olla tänä keväänä siis tiedossa.. :D Kyllä mä kuitenkin ajattelin välillä käydä myös vähän juhlimassa, ja mitä tärkeintä viettää aikaa ihanien ystävieni ja perheeni parissa, etten ihan täysin muumioidu tässä kevään aikana. Jos päivittelen tänne blogiin vähän turhankin usein niin potkikaa mua takapuolella ja patistakaa takaisin kirjojen ääreen..

Sitten ajanvietoistani rakkaimpaan, hevoseeni Lanessaan. Sain ensimmäisen oman hevoseni syksyllä 2011 ja siitä lähtien olen ollut sidottuna tähän maailman parhaasen, mutta rahaa vievään harrastukseen. Päivääkään en vaihtaisi vaikka meidän yhteinen kisaura kokikin pienen yllätyksen tässä syksyllä kun Gubulla (lempinimi tulee jostain parin omistajan takaa..) todettiin alkavaa nivelrikkoa. Tosi surullinen juttu varsinkin kun itsellä halu kehittyä ratsastajana olisi kova, mutta hevonen ei meinaa kestää kovaa treeniä, enkä sitä siltä halua tietenkään pyytääkään jotta nivelrikko ei lähtisi kehittymään liian nopeasti. Kyllä me silti kuitenkin käydään sillon tällön kisoissa pyörähtämässä, sunnuntaina olisi taas koulukisat pitkästä aikaa.. Vieläkin tuskailen, että mihinhän olen pääni taas työntänyt kun menin sinne ilmottautumaan. Noh jos ei koita niin ei voita ;) Meidän lajimme on oikeastaan ennemminkin esteratsastus, missä olemmekin kisailleet aluetasolla ja pärjänneet ihan kivasti. Nyt kuitenki esteet kuluttaa enemmän niin ollaan jätetty niitä vähän vähemmälle. Saa nähdä mitä kevät tuo tullessaan, että päästäänkö senkin lajin osalta vielä joskus kilpakentille vaiko ei. Gubu on elämässäni se henkireikä, jota ilman en tällä hetkellä osaisi kuvitella eläväni. Kun on päivän lukenut pääsykokeisiin ja käynyt töissä, on ihanaa päästä vaan tallille jossa saa nollata kaikki ajatukset ja keskittyä vaan hevosen kanssa puuhaamiseen. Heppa kun on vielä varustettu maailman persoonalisimmalla luonteella, ei sen kanssa olemisesta voi olla nauttimatta :)

 

Kuvan ottanut: Jasmin

 

 

Ratsastuksen lisäksi kiinnostuksen kohteisiini kuuluu urheilu, sisustus, shoppailu ja kaikki muut elämän pienet nautinnot. Olenkin melkoinen kulinaristi ja rakastan hyvää ruokaa yli kaiken. Sopii hyvin yhteen urheiluharrastusteni kanssa.. Nyt keväällä olen, kuten varmaan monet muutkin, päättänyt, että elän terveellisesti ja syön terveellisesti. Ja tietysti tähtäimenä se kaikkien haaveilema kesäkunto, mitä ei täällä päässä ole näkynyt koko pienen elämäni aikana.. Jospa siis nyt olisi sen aika. Urheilusta vaan saa niin hyvän fiiliksen, jolla jaksaa painaa eteenpäin vaikka mieli muuten olisikin maassa. Ehdottomasti vaivanarvoista siis! Shoppailu on myös sydäntäni lähellä ja päiväni koostuvatkin lähinnä haaveiluista, että mitähän ostaisin seuraavaksi. Onneksi kylläkin opiskeluelämä verottaa sen verran, että useimmiten nämä jää pelkiksi haaveiksi. Välillä kuitenkin on pakko palkita itsensä mitä omituisimmista syistä ja ostaa jotain pientä kivaa. Varsinkin nyt näin kevättä kohden olen hullaantunut kaikista kirkkaista väreistä ja en malta odottaa, että lumet sulaa ja pääsee taas käyttämään ihania kesävaatteita. Mutta kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee.

 

Viimeisenä voisinkin nostaa esille tämän blogini nimen... Mietin sitä kuumeisesti ja päädyin nyt sitten tähän: "Dancing in the rain". Tässä eräänä päivänä katsellessani sisustustarroja huomioni kiinnittyi erääseen missä oli miete "Life isn't about waiting for the storm to pass. It's about learning how to dance in the rain". Mielestäni tämä sanoma on erittäin viisas, ja sopii elämääni kuin nakutettu.. Luonteeseeni kuuluu turha murehtiminen, murehdin kaikesta maan ja taivaan välillä, ajattelen asioita ihan liikaa ja vien ajattelun niin pitkälle etteivät muut edes meinaa pysyä kärryillä..

Minun pitäisi siis niin sanotusti oppia tanssimaan sateessa, ei murehtia liikaa tulevaisuutta ja odottaa kuumeisesti mitä elämällä on minulle annettavaa, vaan keskittyä nykyhetkeen ja opeteltava kääntämään elämän turhamaiset pikkuasiat iloksi. Turhasta murehtimisesta ei seuraa mitään muuta kuin otsani ryppyjen syveneminen entisestään.. ;)