Mitä muut edellä, sitä minä perästä!

Huh! Nyt vihdoin mäkin ajattelin, että on mun vuoro laittaa blogi pystyyn. Onhan tää bloggerin käyttö mulle vielä aika sekavaa, mutta eiköhän tää tästä lähe rullaamaan kunhan vähän harjoittelen.. Ajattelin nyt näin ensimmäisessä postauksessani (jeee!!) kertoa vähän itsestäni ja siitä mitä voitte odottaa blogini sisällön olevan.

Eli tosiaan olen 21-vuotias nuori nainen (tai tyttö..) Kuopiosta ja tällä hetkellä opiskelen Itä-Suomen yliopistossa ympäristötieteitä. Aloitin opiskeluni viime syksynä, mutta tuskin jatkan tätä lukuvuotta pidempään. Ei nää ympän opinnot mua niin hirveesti kiinnosta ja suurin tavoitteenihan onkin päästä opiskelemaan Hammaslääketieteelliseen tänne Kuopioon. Olen nyt hakenut jo kaksi kertaa aiemmin, ekalla kerralla suoraan lukiosta, ja olettaenkin kirjoitusten jälkeen en jaksanut ihan täysillä sitä lukuhommaa viedä loppuun vaan siitä tuli enemmänkin semmoinen kokeiluluontoinen juttu. Nyt sitten vuosi sitten hain ihan tosissani ja omasta mielestäni teinkin paljon pääsykokeiden eteen - en kuitenkaan tarpeeksi. Vahingosta viisastuneena olen päättänyt päntätä tämän kevään niin kovaa, että saan haluamani opiskelupaikan. Eli aika kuivaa postailua voi olla tänä keväänä siis tiedossa.. :D Kyllä mä kuitenkin ajattelin välillä käydä myös vähän juhlimassa, ja mitä tärkeintä viettää aikaa ihanien ystävieni ja perheeni parissa, etten ihan täysin muumioidu tässä kevään aikana. Jos päivittelen tänne blogiin vähän turhankin usein niin potkikaa mua takapuolella ja patistakaa takaisin kirjojen ääreen..

Sitten ajanvietoistani rakkaimpaan, hevoseeni Lanessaan. Sain ensimmäisen oman hevoseni syksyllä 2011 ja siitä lähtien olen ollut sidottuna tähän maailman parhaasen, mutta rahaa vievään harrastukseen. Päivääkään en vaihtaisi vaikka meidän yhteinen kisaura kokikin pienen yllätyksen tässä syksyllä kun Gubulla (lempinimi tulee jostain parin omistajan takaa..) todettiin alkavaa nivelrikkoa. Tosi surullinen juttu varsinkin kun itsellä halu kehittyä ratsastajana olisi kova, mutta hevonen ei meinaa kestää kovaa treeniä, enkä sitä siltä halua tietenkään pyytääkään jotta nivelrikko ei lähtisi kehittymään liian nopeasti. Kyllä me silti kuitenkin käydään sillon tällön kisoissa pyörähtämässä, sunnuntaina olisi taas koulukisat pitkästä aikaa.. Vieläkin tuskailen, että mihinhän olen pääni taas työntänyt kun menin sinne ilmottautumaan. Noh jos ei koita niin ei voita ;) Meidän lajimme on oikeastaan ennemminkin esteratsastus, missä olemmekin kisailleet aluetasolla ja pärjänneet ihan kivasti. Nyt kuitenki esteet kuluttaa enemmän niin ollaan jätetty niitä vähän vähemmälle. Saa nähdä mitä kevät tuo tullessaan, että päästäänkö senkin lajin osalta vielä joskus kilpakentille vaiko ei. Gubu on elämässäni se henkireikä, jota ilman en tällä hetkellä osaisi kuvitella eläväni. Kun on päivän lukenut pääsykokeisiin ja käynyt töissä, on ihanaa päästä vaan tallille jossa saa nollata kaikki ajatukset ja keskittyä vaan hevosen kanssa puuhaamiseen. Heppa kun on vielä varustettu maailman persoonalisimmalla luonteella, ei sen kanssa olemisesta voi olla nauttimatta :)

 

Kuvan ottanut: Jasmin

 

 

Ratsastuksen lisäksi kiinnostuksen kohteisiini kuuluu urheilu, sisustus, shoppailu ja kaikki muut elämän pienet nautinnot. Olenkin melkoinen kulinaristi ja rakastan hyvää ruokaa yli kaiken. Sopii hyvin yhteen urheiluharrastusteni kanssa.. Nyt keväällä olen, kuten varmaan monet muutkin, päättänyt, että elän terveellisesti ja syön terveellisesti. Ja tietysti tähtäimenä se kaikkien haaveilema kesäkunto, mitä ei täällä päässä ole näkynyt koko pienen elämäni aikana.. Jospa siis nyt olisi sen aika. Urheilusta vaan saa niin hyvän fiiliksen, jolla jaksaa painaa eteenpäin vaikka mieli muuten olisikin maassa. Ehdottomasti vaivanarvoista siis! Shoppailu on myös sydäntäni lähellä ja päiväni koostuvatkin lähinnä haaveiluista, että mitähän ostaisin seuraavaksi. Onneksi kylläkin opiskeluelämä verottaa sen verran, että useimmiten nämä jää pelkiksi haaveiksi. Välillä kuitenkin on pakko palkita itsensä mitä omituisimmista syistä ja ostaa jotain pientä kivaa. Varsinkin nyt näin kevättä kohden olen hullaantunut kaikista kirkkaista väreistä ja en malta odottaa, että lumet sulaa ja pääsee taas käyttämään ihania kesävaatteita. Mutta kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee.

 

Viimeisenä voisinkin nostaa esille tämän blogini nimen... Mietin sitä kuumeisesti ja päädyin nyt sitten tähän: "Dancing in the rain". Tässä eräänä päivänä katsellessani sisustustarroja huomioni kiinnittyi erääseen missä oli miete "Life isn't about waiting for the storm to pass. It's about learning how to dance in the rain". Mielestäni tämä sanoma on erittäin viisas, ja sopii elämääni kuin nakutettu.. Luonteeseeni kuuluu turha murehtiminen, murehdin kaikesta maan ja taivaan välillä, ajattelen asioita ihan liikaa ja vien ajattelun niin pitkälle etteivät muut edes meinaa pysyä kärryillä..

Minun pitäisi siis niin sanotusti oppia tanssimaan sateessa, ei murehtia liikaa tulevaisuutta ja odottaa kuumeisesti mitä elämällä on minulle annettavaa, vaan keskittyä nykyhetkeen ja opeteltava kääntämään elämän turhamaiset pikkuasiat iloksi. Turhasta murehtimisesta ei seuraa mitään muuta kuin otsani ryppyjen syveneminen entisestään.. ;)